No nyt sitten perjantaina saatiin vihdoin ja viimein kauan odotettu Huugo-kissa On se kyllä aika söpö, mutta myös todella riiviö.

Ja ei mukamas ole J:n kissa, eipä Joka paikkaan seuraa kuin hai laivaa. Yhtenä päivänä satuin menemään makuuhuoneeseen, niin sielläpä oli J päiväunosilla, ja tietenkin kissa kirjaimellisesti kainalossa Tuossakin nukkui pää J:n sylissä, tosin heräsi heti kun kaivoin kameran esille.

Joku tutkija/tietäjä mikä lie väitti joskus, ettei kissat pysty näkemään mitä tv:ssä tapahtuu, ainoastaan äänet kiinnostavat niitä. Tästä väitteestä olen kyllä niin eri mieltä, kun voi olla. Tai sitten meillä on jotenkin yliluonnollinen kissa.

Huugokin katsoi eilen meidän kanssa Pirates of the Caribbeania Ensin istui pitkän aikaa tyynyn päällä lattialla ja seurasi tarkasti mitä tapahtui, mutta ei tainnut vissiin nähdä kunnolla (pikku kissa kun vielä on), joten joutui nousemaan seisomaan.

Ja kyllä se pää aina sinne suuntaan käänty, mihin nuo ukotkin hyppivät. Ai ei muka näe? Muistan joskus vuosia sitten, kun pelasin Playstationilla Crash Bandicoottia, tämä äidilläni oleva "miun kissa" meni laatikon päälle telkkarin eteen istumaan, ja yritti ottaa omenoita kiinni, joita pelissä piti kerätä. Mietin vain, että mihinhän tämäkin väite oikeasti perustuu, että "vain äänet kiinnostavat, todellisuudessa eivät näe mitä tapahtuu" Hmm...

Ostettiin lauantaina Huugolle kiipeilyteline/raapimispuu, joka on minua varmaan kaulaan asti korkeudeltaan. Hyvin tuo kissa ylös juoksee, mutta sitten ylhäällä vingutaan, kun ei uskalleta tulla alas.

Ai, vielä yksi juttu tästä meidän termiitistä Huugolla on joku ihme fetissi J:n persiiseen. Siihen pitää aina tarrata kynsineen kiinni, oli J sängyllä tai missä lie, niin peiton alle ja tuiks J ei oikein ole yhtään innoissaan tästä ilmaisesta akupunktiosta