Tässäpä ensimmäinen lupaamistani kirja-arvosteluista... On vähän "köpö", mutta ehkäpä se menee, näitä tullut tehtyä viimeeksi joskus vuosia sitten Hymy

 

"Hellä ja rakastava äiti lohdutti Cathyä, Chrisiä, Carrieta ja Corya, kun heidän ihana isänsä kuoli. Heillä oli toisensa ja isoäiti, isoisä ja Foxworthin kartano, josta tulisi heidän kotinsa. Mutta ensin heidän pitäisi asua ullakolla, kunnes isoisä paranisi. Päivät kasvoivat kuukausiksi ja ullakon pimeys ryömi heitä kohti tarttuakseen heihin ahnain raastavin sormin. Kauhu kasvoi heidän äitinsä punajuovaisesta selästä ja isoäidin kammottavasta hymystä. Ja kauhistuttava salaisuus alkoi paljastua sisaruksille..."

 

Tykkäsin kirjasta kovasti, mutta en suosittelisi heikkohermoisille, sillä kirja on hyvin raaka ja julma. Itsellänikin tuli parissa kohtaa tippa linssiin, vaikken pahemmin itkeskele elokuvia katsoessa tai kirjoja lukiessa.

Kirjaan oli helppo ns. hypätä mukaan, ja juoni piti mielenkiinnon yllä koko ajan. Aina kun päädyit johonkin ratkaisuun, seuraavassa hetkessä olikin kaikki ihan toisin, eli ei kovin ennalta-arvattavissa, mikä on mielestäni hyvä. Eipä sellaista kirjaa ole kovin mielekästä lukeakkaan (omasta mielestäni siis), jossa jo kirjan ensimmäisillä sivuilla tietää loppuratkaisun.

Kirjan jälkeen jäi kovasti mietityttämään, että "miksi"... Miksi näin kävi, ja miten pahaksi rahanahneus voikaan käydä...

Annan arvosanaksi HymyHymyHymyHymy