Jäänyt taas muutamia muumimukeja päivittämättä.

Kolme ensimmäistä sain mieheltäni synttärilahjaksi:

Hemuli 2004-

Tuu-tikki 2006-

Hosuli 2010-

Ja tämän sain anopilta joululahjaksi:

Lumileikkejä 2011

Sain anopilta myös Haisuli-mukin, mutta sellainen minulla jo olikin, joten en sitä alkanut uudestaan kuvailemaan Nytpä minulla sitten onkin kaikki, mitä kaupoissa tällä hetkellä myydään, eli alkaa olla vaikeaa saada uusia (minulle uusia siis) mukeja, kun tahtoo noilla vanhemmilla mukeilla olemaan tosi huima arvo. Fazerin muumimukin hinta pyörii tällä hetkellä n. 2100€, että taitaapi jäädä mokoma tuopponen kokonaan ostamatta Kun ei kehtaisi yhteen mukiin niin paljon rahaa laittaa, eikä minulla kyllä sellaisia rahoja olisikaan

Joskus sitä miettii, et kuin paljon pitää kestää pelkästään sen takia, että rakastaa toista? Kuinka huonosti saa kohdella toista, ennen kun se rakkaus loppuu? Vai loppuuko se? Ite oon aina ollu sitä mieltä, et lähen kävelemään, jos miuta kohdeltas huonosti, mut meniskö se loppupeleissä nii? Olisko se nii helppoo, ku mitä se on sanoa? Vai jäisinkö kuitenkii, ja kerta kerran jälkeen antaisin anteeksi, vai saisinko oikeasti irtauduttua siitä? Paha sanoa, en tiedä.

Mutta silti sitä miettii, esim. pahoinpitelytapauksissa, tai esim. huonosti kohtelu johtaa niinkin pitkälle, kuin oman lapsen huostaanotto. Onko se rakkaus sitten oikeasti joka nyrkiniskun arvoista? Tai jokaikisen itsetunnon rippeen tuhoamisen arvoista?

Eräs hyvä ystäväni on joutunut kestämään kaikenlaista paskaa mieheltään (ei sentään sitä nyrkkiä, onneksi!). Miehelle on tärkeintä vain oma napa, muilla ei ole mitään väliä (mm. ystäväni isä menehtyi ihan äskettäin, ja mies vain valittelee, kuinka vaikeata HÄNELLÄ on, eikä varsinkaan ole ystäväni tukena ollut). Myöskään tyttärestään mies ei välitä tipan vertaa. Olen monesti kysynyt ystävältäni, miksei hän lähde tytön kanssa pois, ja aloittaisi ns. alusta, mutta aina törmään samaan vastaukseen; "Rakastan häntä". En edes muista, milloin olisin nähnyt ystäväni OIKEASTI onnellisena, tai edes hymyilevän/olevan aidosti iloinen. Onko se tosiaan sen arvoista? Miksi tuhota elämänsä tuollaisen takia, kun voisi saada jotain paljon parempaakin? Miehen ansiosta tyttökin on sijoitettu muualle, että sitäkö se rakkaus sitten on? Miun mielestä kun se rakkaus ei aina pelkästään riitä, varsinkaan jos se on yksipuoleista.

Kyllä minäkin rakastan, ja monia asioita rakastankin (ennen kaikkea poikaani, miestäni, ystäviäni, lemmikkejäni etc.), mutta silti en osaisi kuvitella eläväni tuollaista elämää pelkästään rakkauden takia. Olen sen verta itsekäs, että haluan olla onnellinen, ja tuollaisessa sitä en todellakaan olisi. Ehkä monelle sopivat seuraavan laulun sanat, pysähtykää hetkeksi ihan oikeasti miettimään, että tätäkö tosissani haluan, ja jos ette, tehkää asialle jotain!

Irina - Kymmenen kirosanaa

Päätimpä tuossa kaikessa viisaudessani tekasta Leeville paidan... Kaavat piirsin jo kesällä, kankaatkin leikkasin, en vaan ollut saanut aikaiseksi lyödä kasaan sitä, ennen kuin viime viikonloppuna. Muutamat kirosanat kyllä lenteli, neula meinasi katketa neljä kertaa (ei katkennut kertaakaan!!), ja loppujen lopuksi kun olin viimeistä saumaa ompelemassa, tunsin, että joku tökkii miun kättä, käännyin kattomaan, niin Leevihän se tarjosi ompelukoneen käyttöohjekirjaa Mistä lie senkin saanut käsiinsä, varsinkin kun omassa sängyssään oli Kaipa hää sitten ajatteli, et miun kannattas kattoo siitä ohjeita, ni jäis kiroaminen vähemmälle

Tällänen siitä nyt sitten tuli. Tässä näyttää vielä ihan ok:lta, mutta...

Se prkleen hiha meni sitten väärinpäin! Ja on ommeltu ihan jostain omituisesta kohtaakin

Tällainen siitä olisi PITÄNYT tulla:

No, aina ei mee nallekarkit tasan, ei ees joka kerta Saap kyllä lapsraukka sitä paitaa silti käyttää

Nyt kun olen saanut nuo nukkisjoulukalenterin luukut alta pois, voin taas päivittää muitakin juttuja Pidin 10.12 sukulaisille synttärikahvittelut, joihin leivoin J:n pikkusiskon sekä yhden kaverin avustuksella erinäisiä leipomuksia.

Kakku piti tietenkin tehdä, ja oli huomattavasti paremmin onnistunut, kuin se minun edellinen/ensimmäinen kakkuni. Päällä on suklaamoussea ja välissä hedelmäseiskasosetta. Oli muuten hyvää, vaikka ite sanonkii

Tästä chili-paprika-curry-piirakasta en kyllä tykännyt itse yhtään. Ohjetta en nyt tähän hätään löytänyt. Eipä tuo kyllä oikein muillekkaan maistunut, laitoin currytahnaa ihan liikaa.

Tämä näyttää kuvassa vähän kalpealta, vaikkei se sitä kuitenkaan ollut. Tämä oli ihan mielettömän hyvää, varsinkin lämmitettynä, ja tässäpä ohjetta (en muista teinkö kaksinkertaisena, laitan kuitenkin yksinkertaisena ):

Yrttinen broileripiirakka

Taikina

150g margariinia tai voita

4½ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl oregano-basilika-meiramisekoitusta

1tl leivinjauhetta

2 dl omenasosetta

Täyte

2 omenaa

1 purjo

1 dl raakaa puuroriisiä

1 prk smetanaa

½ - 1 tl suolaa

½ tl pippurisekoitusta

1-2 tl oregano-basilika-meiramisekoitusta

2-3 dl kypsiä broilerikuutioita

• Sekoita kuivat ainekset pehmeän rasvan joukkoon
• Lisää omenasose, sekoita tasaiseksi ja anna jähmettyä kylmässä
• Leikkaa omenat kuutioiksi ja purjo viipaleiksi
• Hauduta omenakuutioita, riisiä ja kasviksia tilkassa öljyä 10-15min koko ajan sekoittaen
• Lisää smetana, mausteet ja broilerit
• Taputtele taikina pellille ja lisää täytteet
  

• Paista 200 asteessa alimmalla tasolla 30-35min.

Ja pikkutonttu toivottelee koko perheen puolesta hyvää tätä vuotta

Pahoittelen, etten ole aikaisemmin saanut luukkuja laitettua, en vain yksinkertaisesti ole kerennyt koneella aikaa juurikaan viettämään. Kuvasin kaikki yhdessä kuvassa, kun en tietenkään ole kuvannut niitä heti kun olen saanut, joten en enää muista mistä luukusta tuli mitäkin Käykää kuitenkin kyseisten henkilöiden sivuilta katsomassa (ketkä ovat kuvat laittaneet) mitä oli keneltäkin Ekstraluukun avasin aattona

Eli kiitos:

Reetta (Luukku 16)

Marelo (Luukku 17)

Äiti suuresta maailmasta (Luukut 18 ja 19)

Marja (Luukut 20 ja 24)

Emma (Luukut 21 ja 22)

Tiina (Luukut 23 ja ekstra)

Ja suuret kiitokset kaikille osallistuneille!

Luukun 14 vaihdoin Reetan kanssa:

Puu, jossa oli kauniita valkoisia kukkia Nekään ei yllätys yllätys tuossa erotu. Pitää keksiä joku ruukku tuolle, kun ei tahdo pystyssä kestää muuten, saa sitten Heinin ja Minnan puutarhaan vähän kasvillisuuttakin

Luukun 15 vaihdoin Jarmiinan kanssa:

Silitysrauta ja pienen pieni laatikko Silitysrauta ei kyllä ihan noin kirkas ollut, vaan katsoinkin ensin, että on musta (nuo siniset kohdat siis), mutta salamavalo tekee ihmeitä

Voi että Ihan harmittaa kun meinaa vähiin käydä omassa laatikossaan olevat paketit, mutta onneksi niitä kuitenkin vielä jäljellä on muutamat

Kiitän Reettaa ja Jarmiinaa

Enpä taas olekkaan kerennyt luukkuja päivittelemään, joten tässä tuleekin kertarysäyksellä useampi.

Luukut 7 ja 8 vaihdoin Marjan kanssa:

Ovikranssi ja kolme kappaletta Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja (ja uskokaa pois, tämä kuva oli ottamistani parhain )

Luukku 9 vaidettiin Kaijan kanssa:

Tuolla keppihepalla on myös silmät, vaikkei ne tuossa näykkään

Luukku 10 on vähän samantapainen, paitsi, että sen vaihdoin Tiinan kanssa:

Tuossa pienessä pussissa oli pienenpieniä namusia

Luukku 11 oli jälleen Kaijan kanssa vaihdettu:

Värit ovat ihan mitä sattuu, mutta tuo matala liina on tummanpunainen.

Luukun 12 vaihdoin Tilkkutiinan kanssa:

Jauhot ja sokerit olivatkin lopussa!

Sain myös kaksi ekstraluukkua, joista toisen päätin avata 12.12 syntymäpäivieni kunniaksi, ja sieltä tulikin Tiinalta tälläisiä ihanuuksia:

Nuo piparimuotit oli kyllä tosi kivat

Ja viimeiseksi Tilkkutiinan kanssa vaihdettu luukku numero 13

Nyt ei Heinin tarvitse enää täristä kylmyydestä, kun sai vaatteetkin päällensä. Tuo bolero (vai millä nimellä sitä kutsutaakaan) on erillisenä, vaikka tuossa kuvassa ehkä näyttääkin, että olisivat yhtä Itseasiassa äitini on tehnyt Heinille myös vaatteet, mutta... No.. Nekin ovat tallessa, eikä minulla ole mitään havaintoa missä miun tallessa on

Suuret kiitokset kaikille!

4 luukusta paljastui Qaws:in lähettämiä pikkutavaroita Kamera vähän vääristää väriä, mutta tuo oikean puoleinen kynttilä on oikein herkullisen karamellin värinen. Lumilyhty on tietenkin valkoinen. Ihania olivat 

Viitosluukku oli minulla jo kadoksissa, luulin laittaneeni ne samaan paikkaan kuin muutkin paketit, vaan eipä ne siellä olleetkaan. Tänään sitten löysin meidän sängyn alta (???) ne puuttuvat paketit

Aivan mahtavia oli Jarmiinan lähettämät keittiötarvikkeet! Kyllä olisi harmittanut ja kovin, jos en olisi näitä paketteja löytänyt.

Luukku 6 oli tietenkin Itsenäisyyspäivän mukainen

Kepin päässä on siis Suomen lippu, en oikein saanut sitä kuvattua, niin, että näkyisi kunnolla Tämäkin paketti oli kyllä oikein kiva, lisää odotellessa Ja siis Qaws:ilta oli tämäkin paketti.

Kiitos taas kovasti molemmille!

Eilen sain tällaisen ihanan purkin ja kimpun Leenalta:

Kuvan laatu ei taas ole kaikkein parasta luokkaa, mutta ehkä siitä selvän saa Kimppu on laitettu purkkiin, mutta sitä en kerennyt kuvaamaan.

Luukusta 3 ilmestyi tänään

pienen pieni pitza sekä kaksi limutölkkiä (Coca-Cola ja 7Up). Ovat kyllä erittäin somia Kiitos Tiina!

Tänään vihdoin ja viimein piinallisen odotuksen jälkeen sai avata ensimmäisen nukkiskalenterin luukun :)

Tälläisia paketteja olisi avattavana:

Nuo kaksi yllä olevaa on sen verran isoja, ettei miun pikkuruiseen laatikkoon mahtunu. Tai mahtuu ne, mut muista paketeista ei olis saanu kuvaa Ei sillä, isot paketit on aina kivoja

Tässäpä siis ensimmäinen luukku, joka tuli Leenalta:

Enpä olisi kyllä itse keksinyt käyttää helmiä kehyksenä, hieno on! Samoten ksylofoni on kiva, kiitos kovasti!

Päätin tässä alkaa kokeilemaan 3D-korttien tekoa (kiitos vaan Qaws ), kun ne niin kivan näköisiä ovat. Luulin, että niitä on vaikea tehdä, mutta eipä olekkaan, helppoa kuin heinänteko! Vaikken kyllä koskaan heinänteossa ole ollutkaan Valitettavasti kamera ei oikein antanut kunnolla oikeuksia kuville, mutta toivottavasti niistä jotain selkoa saa.

Nämä tein ihan ensimmäiseksi (ja en tosissaan ole aiemmin tehnyt, ainakin tosta toisesta huomaa sen).

Seuraavaksi kokeilinkin laittaa ns. tuplamäärän kuvia, miun mielestä tuli todella hieno. Harmi tosissaan, kun ei kuva anna oikeutta Mielestäni tämä on parhaiten onnistunut.